John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään   Etukannessa olemme visuaalisesti Jeff Longin, Guillermo del Toron ja eri toten Joe Hillin genressä.  Nuorta, ja kiinnostavaa kauhua.  Sykkivä sähköinen sydän vie ajatukset sylttytehtaalle, Mary Shelleyn klassikkoon Frankenstein.

” Tukholmaa pitkään koetellut helleaalto jännittyy kaupungin ylle valtaisaksi sähkökentäksi  - kuin käänteiseksi sähkökatkokseksi. Taivaalla ei näy pilveäkään jännityksen yhä voimistuessa. Pian. Tapahtuu. Jotain.  ”  lukee takakannessa. Jotain hurjaa kirjassa on, ja on varsin piristävää lukea tuoretta, ruotsalaista kauhua.  Viime aikoina olen katsonut paljon katastrofielokuvia ja – sarjoja (Crazies, Blindness, Ihmisen pojat, District 9,) ja myös varsinaisten zombie-pläjäytyksiä( ihastuttavan, verisen, komediallisen ja suolia vilisevän norjalaisen Dead Snow splatter elokuvan lisäksi mm Walking Dead jossa zombiet löntystävät jo ties monellekko tuotantokaudelle;  uusin Resident Evil on näkemäti,  vanhempia olen tiirannut; lisäksi Night of The Living Dead tuppaa silmille joka tuutista.: They are coming to get you, Barbara  -uhkaava lause on soinut ainakin ihanassa merimörkökomediassa Grabbers joka näytettiin Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla, kuin myös tuoreehkossa Näkijä sarjan jaksossa, jossa ihastuttava Patricia Arquette oli pukeutunut mustavalkopätkässä aivan autenttisesti..  Siinä perheen isä taitaa kieltää ala-astelaisilta tyttäriltään tuon elokuvan katsomisen Halloweenina.. Puhumattakaan teoksesta Frankeweenie. ) Elokuvat ja sarjat miettivät, keitä me olemme, keitä kuuluu meihin, ja miten me muutumme.

Olemme tutuissa ruotsalaisissa kuvioissa Danderydin sairaala, Blackebergin liikenneympyrä,  Olof Palme gatan. Kirjan heikkoutena on stereotypia suomalaisesta känniääliöstä. Toisaalta onko vastenmielisempää kuin suomalainen känniääliö, niin ulkomailla kuin kotonakin..

Kirjailijan neuvo vanhan mummun suusta on valehtelu: ” Se on edellytys jotta yhteiskunta pysyisi koossa. ”

Flora pelaa tietokonepeliä kenties jotain Resident Evil kaltaista, hän on koulukuraattorin mukaan itsetuhoinen, gootti, itsensä viiltelijä joka ukaasin jälkeen saa pelata vain mummonsa luona. Elvy mummon mielestä pelaaminen on vaarallista – mutta toisella tavalla kuin Margareta äidin. Myös Elvy mummo viilteli nuorena tyttönä itseään, ja hänet määriteltiin hysteerikoksi… Älykkäät ja mielikuvitusrikkaat tyttö ja hänen isoäitinsä omaavat lahjan, erityisen herkkyyden, joka on myös kirous..  Heillä on vainu. Samaan aikaan myös mummon huushollissa kodinkoneet alkavat käyttäytyä oman mielensä mukaan, ja Flora saa säkäreitä – joita tietokonepelin Jill jakaa kuolleisiin ruudulla. Ehkä he olisivat olleet shamaaneja. ehkä heidät olisi poltettu roviolla. Mutta 2000-luvun ruotsissa he olivat diagnisoitu hysteerisiksi, yliherkiksi ja itsetuhoisiksi.. Flora on tietenkin ateisti, mutta mummo on jostain syystä usvainen. Siis uskovainen. Flora soittaa mummolle Marilyn Mansonia, mutta kaikella on rajansa. Jossain vaiheessa olen kyllästynyt jos teoksissa käytetään pelkästään Marilyn Mansonin musiikkia, koettakaa keksiä jotain uutta! Tai ainakin uudempi piisi.. Esim. tässä uudessa, vanhan aikaisessa sarjamurhaajasarjassa (!) raju aloitus alkoi Marilyn Mansonin versioidessa klassikkoa Sweet Dreams…

Yhden henkilön nimi sattuu olemaan Gustav Mahler, ja tämä saa lukijan aivoissa vinhan, miltei Homer Simpsonin aivoissa tapahtuvan synopsisten törmäilyä muistuttavan ahdistavan ketjureaktion, tai vain seinään paukuttamista, miksi tämä nimi on valittu? Sykkiikö se jotain synkkää, uhkaavaa? Nukkavieru huonokuntoinen Mahler on – rikosgenren mukaan – eläkkeellä oleva toimittaja. Hänellä on siis aikaa perehtyä kiinnostaviin uutisiin, hänen verkostonsa ja lähteensä taitavat toimia vielä, ja hän saattaa päästä sisälle jonnekin salattuun vaikuttamalla harmittomalta.. Mahlerin lapsenlapsi on vastikään haudattu, ja tämä saa aikaan kysymyksen – mitä jos kuolleet ”heräävät”?

Voimme olla lähellä Uinu uinu lemmikkini ja A.I. – tekoäly elokuvien maailmaa - niissähän kuolleiden herättäminen, ja sen yritys lähti meistä elävistä… Mahler ajattelee päivittäin kuolemaa, itsemurhaa. Hänen tyttärensä on täysin lamaantunut mökkihöperö lapsen kuoleman jälkeen. Kun Lars von Trier kuvaa Anti Christ elokuvassaan vanhempien syyllisyyttä ja taakkaa lapsen kuoleman johdosta, en tieä, olisiko tässä lapsen kuoleman, parvekkeelta putoamisen, voinut estää. Lennä lennä leppäkerttu…

Elämänmenoa kuvaa kohta jossa pihalla oleva koira juoksee ympyrää… ” when in trouble, when in doubt /  Run in cirles, scream and shout ” Mutta Mahlerilla on suuri sydän – tahdistimella lisättynä. Lapsenlapsi opetti hänet leikkimään.. Ja itsetuhoiset ajatukset jäivät.. Liian nopeasti lyövä sydän on kuoleman valtakunnan rummunpärinää. Sitten hän saa varsinaisen skuupin ruumishuoneelta: Kuolleet ovat heränneet! Kaikki! 

John Ajvide Lindqvistin edellinen teos Ystävät hämärän jälkeen oli hirveä ja kestävä kauhuklassikko. 

Kännikala makaa hautapaadella varastettua laatikkoviiniä litkien, ja päättelee perhehaudan kuolinajoista kuinka perintökiista on leimahtanut käyntiin. Olemme lähellä hillitöntä venäläistä absurdismia. Kuolleiden sielut ovat päässeet ulos…  Autostereot huudattavat renkutusta Living Doll. Olof Palme gatan kadulla on vain yksi ruusu, vaikka kuolemastaan on vasta 15 vuotta. Olemme siis luultavasti noin vuodessa 2002, romaani on julkaistu v. 2005, ja minun pokkarini on 2. painoksesta v. 2011. Muistan kuinka 1987 vierailimme Palmen haudalla, joka oli aivan täynnä kukkasia, niin että sain hirvittävän allergiakohtauksen ja aivastin kirkumista muistuttavalla äänellä niin että kaikki paikalla olijat varmasti heräsivät.. Nii-in – Ruotsi on kansankoti – lukuun ottamatta kahden pääministerin murhaa ja Stieg Larssonin Millenium -trilogiaa.. Ensin on idylli, lintukoto – ja sitten alkaa tapahtua muutoksia..

Kirjailija kritisoi kulutushysteriaa Duane Hanson nimisen taiteilijan Supermarket Lady teoksen kautta. Kun mikään ei riitä, vaikka kuinka olemme kylläisiä, tai jopa liian täysiä ahmimme tyhjin silmin ja lastaamme ostoskärryyn kaikkea turhaa ja paskaa. Me voimme huonosti, mutta tuoko ahmiminen ja tavaran hankkiminen onnellisuutta? Kirjailija kritisoi myös markkinavoimia - voi hellanlettus, koska lopetettiin sanan KAPITALISMI käyttö? Tyhjänpäiväinen kapitalismi ilmenee vastenmielisten mainosten kautta – mainosten joita myös lapset näkevät ja ihmettelevät. Pelkäävät. Isä, mitä ne tekevät? Ruotsissa myydään pornolla votkaa. Samankaltaisen ällöttävän mainoksen näin myös vuoden 2012 lopulla. En ottanut siitä kuvaa. Mutta ihmisarvoa alentavan pornon ja moraalittomien mainosten vastustaminen suurine roihuineen jossa sikamaiset mainokset poltetaan – myös se saa kirjailijalta kritiikkiä. Fight fire with fire? Putting our fire with gasoline? Taistelua tuulimyllyjä vastaan? Onko tuo supermarketin linttaan astuja sitten Kuolema ilman huppua ja viikatetta?

David Zetterbergiä ei arvaisi heti stand up koomikoksi ja ihmisten viihdyttäjäksi. Ehkä hän onkin Stand up filosofi? Hänellä on valkoisen arkin kammo, joka ei naurata. Hän ei keksi mitään uutta, eikä hauskaa – kaikki uutiset ovat jo sinällään tarpeeksi groteskeja stand up matskuksi. Hänen puolisonsa on tietysti Eva. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän! David kysyy almodovorolaisittain… Palvoen. Kuinka hänellä voikaan olla noin huikea puoliso.

Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän voi tarkoittaa myös tulevaa surua, ja menetystä. Miksi juuri minä, miksi minua koetellaan.

Mutta tämä sää – se ei ole luonnollista, ajattele Davidkin. Väkisinkin tullee mieleen ihana kioskikirja, kauhuklassikko skifi Käenlapset, josta on tehty hieno elokuva sovitus…  Ja sitten David ajattelee hikisenä ja ahdistuneena herkkusieniä paistaessaan maapallon olevan jättiläismäinen kasvihuone.. Avaruusolennon meidät tänne istuttivat. Ja tulevat sitten korjaamaan sadon.. Ahdistava kuumuus, seisova ilma, nihkeä epämiellyttävä tunne ennen purkautumista, salamointia – ja päänsärky, joka tuntuu vaivaavan jokaista kaupunkilaista. Zetterbeg menee illalla töihin heittämään keikan testattuaan vaimoonsa tuota pornolla myydään votkaa – mainoksen vastustajien tempauksesta – ja siitä otetulla lehtikuvalla. Mutta hänellä on inhottava olo – että jotain todella pahaa tapahtuu hänen vaimolleen. Edellisen esiintyjän esiinnyttyä koko areena on kuin ruutitynnyri, hikinen päänsärkyinen yleisö ei kestä mitään typeriä ääniä, eikä edes tyhmiä vitsejä. Davidin ei tarvitse esiintyä. Mutta hän saa puhelun joka muuttaa kaiken.

Sairaalassa epätoivoinen David itkee ja mesoaa auto-onnettomuudessa kuolleen Evan ruumiin ympärillä. Nyt kaikki on mennyttä. Miten jatkaa arkea. Miten kertoa pienelle Magnus pojalle jolla on kohta 9-vuotispäivät. Miten tehdä lettukakku synttäreille. Sitten Eva nousee istumaan yllättäen.

Katsoin tänään John Carpenterin elokuvan Fog, Usva. Siinäkin nousi vainaja istumaan sairaalassa. Ja Jamie Lee Curtis juoksi kirkuen karkuun. Usvan tarinassa kyseessä on rikos, ja sen kosto.  Kuinka koko pieni yhteisö saa pelätä esi-isiensä rikoksia. Tapa jolla John Ajvide Lindqvist paikoin kirjoittaa Davidin ajatellessa, tai järjestellessä ajatuksiaan, ja pelkojaan tuo mieleen Stephen Kingin joka on kirjoittanut nuo Uinu uinu lemmikkini ja Usva tarinat. Onko se parodiaa kuten Bret Easton Ellisillä joka flirttaillen ja steppaillen astuu eri kirjailija saappaisiin mm Kingin teoksessaan Lunar Park? Näinkö me olemme tottuneet korkealuokkaista, mutta tahmeaa kauhua lukiessa? Kuolleeksi julistettu Eva herää henkiin, tulee takaisin, mutta onko hän enää sama?

Madot putoavat yllättäen korkealta kuin Dario Argenton klassisessa kohtauksessa elokuvassa Suspiria. Miksi. Miksi pitää kysellä. Eikö riitä että hän on tullut takaisin. Ehkä vähän muuttuneena?

Romaanissa on pelottava Vedenmies… Romaanin päähenkilö David siis jumaloi lastenkirjoja kirjoittanutta ja kuvittanutta vaimoansa yli kaiken, milteipä Poe-maisella tavalla, mutta kuoleman raja on ruma… Niin ikään romaanin sisällä vaimon lastenkirjassa Matti Majava löytää kotiin on pelottava Vedenmies, Kalastaja-hahmo, joka kerää, ja vie rajan taakse… Niin ikään John Ajvide Lindqvist lainaa kirjassa lempirunoilijaansa Mia Ajvidea, ja runoa nimeltä Kalastaja.

Mutta romaani jää kesken – miksei jokainen tuore eläimenraato nouse kuolleista? Onko kaikki vain vastenmielisinä viipaleina? Kenellä on sielu? Zombien kaltainen kuolleista herännyt kirjailija ei voi kirjoittaa enää koskaan. Eikö?

Mestarillinen romaani rakkaudesta ja kuolemasta

Tukholmaa pitkään koetellut helleaalto jännittyy kaupungin ylle valtaisaksi sähkökentäksi – kuin käänteiseksi sähkökatkokseksi. Taivaalla ei näy pilveäkään jännityksen yhä voimistuessa.

"Pian. Tapahtuu. Jotain."

Yhtäkkiä sähkökenttä katoaa, ilman pamahdusta tai romahdusta. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler kutsutaan ruumishuoneelle, missä kuolleet ovat heränneet henkiin. Kauhistuttava tilanne herättää lapsenlapsensa vastikään menettäneessä Gustavissa toivon: ehkä kuolleet nousevat myös haudoistaan.

Tiedemiesten yrittäessä selvittää kauhistuttavan ilmiön syytä ja viranomaisten ryhtyessä yhä äärimmäisempiin toimenpiteisiin suuren yleisön ja surevien omaisten rauhoittamiseksi vain harva pysähtyy kysymään, mitä kuolleet elävistä oikeastaan haluavat.
(takakansiteksti)
Kirjasampo.fi:
John Ajvide Lindqvist (s. 1968) on palkittu ruotsalainen kirjailija, joka yhdistää romaaneissaan taiturillisesti realistista kerrontaa fantasia- ja kauhuelementteihin.

Vuonna 2008 Ajvide Lindqvist sai arvostetun Selma Lagerlöf -palkinnon "tuotannosta, jossa mestarillinen kerronta yhdistyy kauhun ja mielikuvituksen suurten voimien tajuun".

Selvittyään hengissä Blackebergin lähiössä vietetystä lapsuudesta John Ajvide Lindqvist halusi oppia jonkin ihmeellisen ja kauhistuttavan ammatin. Hänestä tuli ensin taikuri, sitten stand up -koomikko ja lopulta kirjailija. Seitsemän kustantamoa hylkäsi Ystävät hämärän jälkeen -kirjan käsikirjoituksen. Kahdeksas julkaisi ja myi Ajvide Lindqvistin esikoista yli 75 000 kappaletta. Esikoisromaanin oikeudet myytiin sittemmin kahteentoista maahan, siitä tuli maailmanlaajuinen hitti ja siitä on tehty myös samanniminen menestyselokuva. joka ilmestyi valkokankaille vuonna 2008.

(Gummerus)

Linkkejä:
Supermarket lady kuva linkissä 
Duane Hanson tennispalatsissa linkissä
Kuinka kuolleita käsitellään wikissä
Kirjasampo.fi linkissä