lauantai 27. huhtikuuta 2013

Hieno kirja Hytti 6

Hieno kirja Hytti 6
24. marraskuuta 2011 kello 14:20
Transsiberian filmissä paras kohta oli kun Woody Harrelsonin roolihahmo sanoi hotellinsa olevan kuin Gulag… Kierrätyskeskuksesta saa ilmaisia kirjoja mm Gulag, tosin vain ruotsinkielisenä. Lukeminen kannattaa aina! Tosin kieleksi kannattee valita sen mitä osaa hienoiten. Köyhien taiteilijoiden piristävä elintarvikeliike Lidl myy Liksomin makeaa pokkaria ja vaikkapa Rakkautta ja Anarkiaa 2012 filmifestivaalien esittelemää DVD-elokuvaa Koskemattomat.

Hytti 6 on lineaarinen, horisontaalinen, laudoitettu, puksuttava viiva suuren venäjän kartalla, kartoitettu, ja kirjoitettu, ei niin kuin aiemmin Liksomin romaanit tulivuoren pulppuavan barokkisella, ja meänkielen autenttisen tutulla, ja liioittelevalla omalla kielellä, vaan toisin, jättäen auki, ja kiinni salaisuuksia, joihin voi palata, herkkänä rihmastona. Totta, Venäjällä balalaikka voi olla vaatekaapin kokoinen. Suuri ja mahtava Siperian junarata ( Транссибирская магистраль, Transsibirskaja magistral) on maailman pisin rautatieosuus, ja veturireitti vie aikamatkana monen monen aikavyöhykkeen lävitse. Jos Juhani Ahon rautatie tuo sivistyksen meille lähelle kauhisteltavaksi niin Liksomin kiskot vievät kauas keinotekoisen länsimaisen sivistyksen taakse, juuriemme alkulähteille.. Uni, juna, matka, kuolema, lumi, talvi, käärme, alitajunta, kirjan ikkunan muotoon ladotut sivut, ohikiitävä filminauha - jonka joku näkee. Myös jonot ruoka- ja jopa nukkekauppoihin kiemurtelevat tai seisovat paikoillaan pitkinä, ja jatkuvina. Ohitamme vankilan jonne Dostojevski karkotettiin kuolemaan. Ironisesti seuraamme Voiton kulkua, muistaakseni punatähtiotsaisen veturin nimi oli Voitto.. Juna on myös seksuaalinen matka, eikä pelkästään Madonnan Eroticasta ( Making love / across the country); Marina Vlady kirjoittaa: Leningradin-Moskovan junan ” ihastuttavan vanhanaikaista ja romanttista makuuvaunuosastoa ” kun ennen vanhaan rakastavaisilla oli mahdotonta viettää öitä yhdessä hotelleissa, makuuvaunu oli yksi vaihtoehto ” tekojärvellä kiertelevän laivan hyttien ” lisäksi.. Tässä kirjassa makuuvaunu jaetaan, kuten vieläkin, kahden toiselleen uppo-oudon ja joskus eri sukupuolta olevan matkustajan kesken. Milteipä stereotyyppisistä mykän nuoren itsenäisen suomineidon ja karhumaisen öykkärin rikollisen pakkasukon - isä aurinkoisen matka - se voi olla vaikea kulku shamaanin rummulla, kohti antropologin pakkomiellettä nähdä rajan taakse, kalliopiirros joka on kielletty turisteilta. Minulle antropologia on aina ollut ristiriitainen oppisuunta - saako alkuperäiseen kulttuuriin kajota? Onko parempi olla tietämättä? Miltä tuntuu olla ensimmäinen valkoihoinen puolivillin hevosen selässä kenties kohti kuvaamaan jotain rituaalia joka on kielletty ulkopuolisilta? Miksi nuori nainen ei puhu, ei anna takaisin, heittää vain saapikkaalla ja juoksee karkuun? Miksi hän ei valokuvaa eikä kaitafilmaa? Vain katsoo ja piirtää - kuten vanhan ajan seikkailijat. Ostaa paikallista kätevää evästä ( suolakurkkua, mustaa leipää ), selviytyy, jatkaa matkaa. Laittaa muistiin, oppii, jakaa. Mutta syö hän semmoistakin mitä ei matkalla saisi: majoneesisalaattia ( pelkkää majoneesia! ) ja jäätelöä.. Ovatko kaikki saamelaiset karhun ja naisen liiton jälkeläisiä… Mitka edustaa uutta aikaa, ja vaihtoehtoa, nuorisoa, joka sanoo ei. Mitka on herkkä poika, joka ajattelee, jopa liikaa, että joutuu mielisairaalaan. Teeskenteleekö hän ettei tarvitse mennä armeijaan? Hän ei halua mennä Afganistanin turhaan sotaan, se sanotaan selvästi, varsinkin päähenkilön edellisen vuoden muistoa, kuinka tuo " sota oli kiihtynyt ja ruuantuotantoon sijasta neuvostovaltio keskittyi aseiden tuottamiseen ". Onko se matka itseen, kasvu, jossa mietitään, mistä suomalaiset tulivat, Uralin mutkan takaa, vaiko Amurin mutkan takaa. Onko Irina myös Äiti Venäjä, paluu alkuun, takaisin Venäjäksi? Jos ensimmäinen opizskeluajan rakkaus vaihtuu syvällisemmäksi kulttuurin tutkinnaksi? Puoli Seitsemän ohjelmassa moni Liksomin kirjan valinnut halusi tehdä junamatkan Siperiaan - mutta ei ole sitä tehny, vielä. Miksi Siperia on romanttinen? Karkoittaa Siperiaan, Siperia opettaa. Minulle Siperia ja Mongolia on aina merkinnyt Corto Maltesen ja Jules Vernen kirjoitettuja ja kirjoittamattomia seikkailuita. Vernen " Tsaarin kuriiri " oli jännittäväksi tehty tv sovitus 70-luvulla. Tsaarin kuriiri esittää tataarit, tietenkin, verenhimoisina villeinä – kuten tylsien lännenfilmien intiaanit. Tällaiset 1800-luvun nuorisoseikkailut ovat valitettavan yksipuolisia sanomassaan. . Sana "Venäjä" aukeaa minulle kuin tumma venäläishuivi, jossa on kirkkaita, kylmän kestäviä kukkia, ja tarinaa tarinan sisällä. . Ennen kaikkea tämä on rakkaudenosoitus venäläsille ihmisille, ja taiteilijoille ;) Syylästä kasvava tähkä on silkkaa Harmsia, ja osan kirjaa näin selkeänä elokuvana: pitkitetyn, herkän voikukka-kohtauksen ja pysäytyksen lähikuvaan hammasharjasta joka sojottaa kaikkiin suuntiin. Bulgakovin kirja ilmoitetaan nimellä Mestari ja Margarita, alkuperäisellä nimellään ( vaikka pidän suomalaisesta nimestä Saatana saapuu Moskovaan ). Ja kissankusi löyhkää, ironisesti. Kauniisti venäläinen kirjallisuus avautuu eteemme, ja vähintään lopun kiitos-lista esittelee Liksomin suosikkeja. Mukana on myös Gogolin henki, tytön oudot kyyneleet tuovat mieleen Kuolleet sielut, jonka lause ”maailmalle näkymättöminä kyyneleinä näkyväisen naurun alta” on myös Dostojevskin Riivaajat romaanissa. Kirjan öykkäri-päähahmo pitää kirvein hampain kiinni Neuvostoliitosta ja sen saavutuksista: sosialismi ja kuuhun lentäminen. En muista että Vadim olisi kertaakaan kehunut hyttitoverille maansa kirjailijoita - ukko tunkee tyynyä kajariin kun kuuluu paikallista taidemusiikkia.. Kaiken huipuksi ukko käärii likapyykkinsä Literaturnaja gazetaan! Mikä roisto! ( wikipedia: Literaturnaja gazeta (ven. Литерату́рная газе́та, ”Kirjallisuuslehti”) on Moskovassa Venäjällä ilmestyvä kaunokirjallinen ja yhteiskuntapoliittinen sanomalehti. Lehti on perustettu huhtikuussa 1929. Aluksi se toimi eri kirjallisuusryhmien yhteisenä äänenkannattajana, mutta vuonna 1930 määräävän aseman sai Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistys RAPP" sekä " Venäjällä on ilmestynyt myös kaksi muuta Literaturnaja gazeta -nimistä lehteä. Pietarissa vuosina 1830–1831 julkaistun kirjallisuuslehden toimittamiseen osallistuivat Aleksandr Puškin ja Pjotr Vjazemski. Toinen samanniminen lehti ilmestyi Pietarissa vuosina 1840–1849 ") Koska kyseessä ei ole pelkkä vanhan sanomalehden kierrätys ( kuten vessapapaerina ) vaan selkeä kannanotto. Välillä tytön ja miehen matka muistuttaa emigranttikirjailijan Vladimir Nabokovin tarinaa... Tosin tyttö on täysi-ikäinen eikä miehestä saisi akateemista kirveelläkään.. Ovatko he kumpikin karkumatkalla? Muistan Normihomolehden haastattelusta miksi eräs venäläinen kääntyi lesboksi: kun venäläinen mies istuu kuin tsaari... Kaukaasialainen mies on kuulemma pahempi. Pelottavimmillaan olleessaan tämä murhaaja Vadim puhuu käärmeestä, joka on noussut, hirviö joka on herännyt. Hän ei ole läpeensä paha eikä inhottava, vaan kenties viriili ja juonikas. Toimiiko YYA? Miksi hänellä on itseotuhoisen neron runoilijan Vladimir Vysotskin lempinimi? Marina Vladyn kirjoittamassa Vladimir – Katkennut lento henkilökuvassa tämä elämänsä suuri rakkaus matkaa kauas Siperiaan jossa tekee karmeita havaintoja ” syyttä vangituista ihmisistä Stalinin aikana”, joista syntyy väkeviä lauluja.. Raskolnikov joutuu Siperiaan pakkotyöleirille. Itse Dostojevski käänsi takkiansa karkotettuaan Siperiaan – Siperia opettaa? Hirviö vertaa itseänsä Iivana Julmaan, tyttö taas pitää hänen gagarinmaisesta hymystä pariin otteeseen. Mitä Louis Armstrong lauloi vyöstereoissa, että tämä on mahtava maailma? Laskiko Dusty Springfield laulussaan kymmeneen kunnes näkee hänet uudelleen? Venäläinen kuvataide loistaa poisto-olollaan – paitsi kitsch-julisteina tai karkeina kopioina. Niin, kukapa originaaleja mukaan traijais, paitsi vaihtaakseen ruokaan tai sukkahousuihin. Aleksander Sochaczewskin maalaus Hyvästit Euroopalle mainitaan, koska se kertoo kaiken, missä seisotaan. Kirjan kaltoin kohdellut eläimet nilkuttavat, ja katsovat silmiin lukijaa muistuttaen opettavaisista venäläisistä saduista, ja ennakoivat tulevaa, Tscernobyliä ja toimittajien murhia, äkkirikkautta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. 80-luvun lopulla pelkästään viina ei ollut ongelma, vaan yhä laajeneva heroiinikauppa. Irvokkaalla tavalla päähenkilö pääsee määränpäähänsä, kauas itään, jonkin alkuperäisen äärelle, samalla kuin opas piikittää itseään. Shamanismiin kuuluva luonnon ja eläinten kunnioittaminen ( kaikilla eläimillä on sielu, tietenkin ) Kirjassa on vanhan ajan villejä ja teollisia tuoksuja: kerosiini, nafta, lysoli, ja kamferi - yhtä aikaa hienoja ja pistäviä. On mukavaa, että kirjailijalla on aikaa paneutua kirjaan, tätä on ajateltu pitkään, ennen kirjoittamista, tavaramaailma on autenttinen auto- ja savukemerkkeineen, säveltäjineen kaikkineen. Neilikat, samovaarit, kopeekat, kaupunkien yliopistot ja johdinautot, sitten harvaan asutun taipaleen jurtat, ja luminen taiga, ja kaiken huipuksi nurkassa tönöttävä vino Stalin ikonina. Myös Katariina Suuri mainitaan - mutta vain törkeän miehen kommenttina. Turkoosiaurinkoinen kesäpäivä on silkkaa ranskalaista surrealismia ja samalla totta. Paul Éluard: The Earth is Blue like an Orange ( La terre est bleue comme une orange ). Miten venäläinen absurdismi eroaa italialaisesta? Majakovski: ”Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy” Ikävä tullee kirja- ja paperikauppaa nimeltä Gogolin nenä. Pitäisikö seuraavaksi lukea kun Majakovski matkustaa höyrylaivalla Kuubaan…










Finlandia 2012 voittaja, kirjallisuutta jota kannatta lukea, matka, Rosa Liksom: Hytti 6, Siperian junarata Транссибирская магистраль, Transsibirskaja magistral, Marina Vlady, Corto Maltese, Jules Verne, seikkailut, ja Pussy Riot - kauan eläköön länsimainen sananvapaus???? Rusalka, 2007, kaunis ja Chaplinin mieleentuova pieni merenneito -satu. Vladimir Cosma - Nadia's Theme (Michael Strogoff) . Tunnari vauhdikkaasta ja aikaansa edellä olevasta sarjasta Tsaarin kuriiri. .Russian waltz - Shostakovich - Русский вальс - Шостаковича . Tchaikovsky: Swan Lake - The Kirov Ballet .

Edullista lukemista kirpputorilta alle eurolla: Scar Tissue ja White line fever

Lukeminen kannattaa aina, edullista lukemista, kirpputori, ihania sanoja, pokkareita, alle aurolla:

Anthony Kiedis: Scar Tissue, 2004, omaelämänkerta, hintana 0,80 euroa.
arpikudos - suomenkielisen kirjan Like linkissä
Lemmy: White line fever, 2002, omaelämänkerta, hintana 0,50 euroa.
suomenkielisen kirjan Like linkissä


Tänään lauantaina Teema on omistettu Lemmy lue linkistä:
"Don't forget us. We are Motörhead and we play rock'n'roll." - Lemmy
lauantai 27.4. klo 21.00-23.40: Teemalauantai: Lemmy & Motörhead
lauantai 27.4. klo 21.00
Raskaan sarjan musiikille omistettu teemailta, mukana pitkä dokumenttielokuva Lemmy sekä Rockin klassikkolevyjen Motörhead-jakso.
Raskaan sarjan musiikille omistetussa teemaillassa esitetään Motörheadin keulakuvasta kertova pitkä dokumenttielokuva Lemmy sekä Rockin klassikkolevyt -jakso, joka käsittelee Motörheadin albumia Ace of Spades. "

Päivi Alasalmi Valkoinen nainen

Luinpa toissayönä romaanin: Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen. Hui. Paikoitellen lähennyttiin jo Agatha Christietä ( joka kirjassa mainittiin kahteen otteeseen ) ja dekkaria. Alasalmi on eräs lempparikirjailijoistani. Muistan Oriveden Osastolla - siis hetkine mikä lapsus. Opistolla tietenkin, eihän me taiteilijat millään suljetulla osastolla oltu - vaikka paikalliset niin halusivat uskoa... Oriveden kaltaista opistoa Alasalmi kuvaa eräässä muussa romaanissaan...  Locals - ajattelin kuten Herrasmiesliigasssa - siinä toisessa. Siis ennen muinoin oriveden opistossa Päivi Alasalmi esitelmöi onnellisena juuri julkaistusta Saana kirjastaan, ja kuinka innostuneena vastasi puhelimeen, että Hemingwayllä - Tältä juuri julkaisseesta, ensimmäisen kirjan julkaisseesta kirjailijasta siis tuntuu. Edessä on kuoppainen junarata, ja vuoristopyörä ilman jarrumiehiä - ja koko sirkus, tivoli ja huvipuisto voidaan panna pakettiin tai muuttaa täysin.. Mutta Valkoinen nainen romaani sisälsi luonnollisesti viittauksen Hemingwayhyn joka ennen ampui suurriistaa, ja sitten itsensä.

Upeaa, että maailmanmatkaaja Alasalmi suhtautuu myös kriittisesti Afrikkaan, ja erityisesti länsimaiden suorittamaan riistoon käyttäen kehitysmaiden lapsien tekemää lapsityötä – oli kyseessä sitten halpatuonti vaateketjun kertakäyttövaatteet bimboille, soratiehen tarvittaman soran tekeminen – ei ehei ei afrikassa ole joka kulmassa kivimurskaamoa, vaan lapset kätösillään murskaavat valkoisten nykyisten orjakauppiaitten plantaasien valtavat pihat hienoiksi kartanoiksi, ettei vain villi Afrikka näy, puhumattakaan timanttikaivoksista, verisistä timanteista, -
 ja kännykköihin ja muuhun turhaan luontoa tuhoaviin peniksenjatkeisiin tai egon pönkittäjiin ökykännyköihin ja kaikkiin turhiin elektroniikkapelleilyihin. Alasalmi ottaa myös kantaa siihen, kuinka eläintarhoihin raahataan eläimiä tappamalla näiden vanhemmat / jälkeläiset viidakossa. Järjetöntä on upeiden uhanalaisten villieläinten muuntaminen surkeamunaisten valkoisten tai aasialaisten potenssijauheeksi.

Muotona romaani on makea tarinoiden ja tarujen kokoelma, ja muistellaan valkoihoisia joista tuli kirjailijoita Afrikan jälkeen..  En löydä kirjasta Afrikka-virheitä, ehkä siellä kuitenkin nykyään – kirja julkaistu v. 2008 – käytetään enemmän kännyköitä, mutta sähkökatkokset ja muut tukkeumat voivat rajoittaa kännyn käyttöä. Mukavaa ja hyytävää matkalukemista pohjoisessa. Kirja on kovakantinen ja edullinen: 2 euroa Kirjatorilta.

Gummeruksen linkissä linkissä:  " Afrikka on seikkailu, taistelu, romanssi ja rukous

”Sillä hetkellä kaikki paha tuntui Anitasta olevan hyvin kaukana, ja kaikki maailman rakkaus tässä, missä hänen perheensä eli ja hengitti.”

Afrikassa yö ei laskeudu, se putoaa mustana kuin nubialainen nahka. Anita asuu miehensä Kimmon ja kahden pienen poikansa kanssa Tansaniassa. Mies suojelee eläinpuiston villieläimiä salametsästäjiltä, äiti hoivaa lapsia ylellisessä talossa, joka suojataan yöksi kaltereilla. Elämä on auringonpaistetta ja rakkautta täynnä, kunnes välähdykset menneisyydestä alkavat vainota.

Anita suojelisi perhettään kuin naarasleijona, uhraisi henkensäkin heidän puolestaan. Mutta mitä hän pelkää? Keitä ovat uhkaavat valkoiset miehet?

Valkoinen nainen täydentää Päivi Alasalmen tiiviin tummasävyisten naisromaanien trilogian. Lämmin perhenäytelmä muuttuu karmivaksi sukellukseksi kärsineen naisen muistojen pimentoihin. Alasalmi kuvaa eläytyen Afrikan maagisen maiseman, luonnon ihmeineen ja ihmisen pienuuden loputtoman savannin rinnalla. Valkoinen nainen on myös kannanotto länsimaisen yhteiskunnan arvoihin, kulutuskulttuuriin sekä kolonialismiin. "

jemina staalo onko valkoinen nainen vai näkymätön mies

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Omakuva 2003

jokos tästä on 10 vuotta? Järjestelmäkamera, filmille, old school ;)

John Irving 20.04.2013

John Irving kävi puhumassa uudesta kirjastaan Minä olen monta,  ja biseksuaalisuuden teemasta, ja väkivallasta, ja naisten asemasta, ja vihasta sukupuolten välillä, ja pikkupaikkakuntien ahdasmielisyydestä, ja AIDSista:



sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

John Irving 20.04.2013

John Irving kävi puhumassa uudesta kirjastaan Minä olen monta,  ja biseksuaalisuuden teemasta, ja väkivallasta, ja naisten asemasta, ja vihasta sukupuolten välillä, ja pikkupaikkakuntien ahdasmielisyydestä, ja AIDSista: