maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mia Vänskä: Saattaja, 2012

Mia Vänskä: Saattaja, 2012, tämän luin tällä viikolla. Kirja piti ostaa lomaksi eikun omaksi, eihän kirjailija ole koskaan lomalla, he he. Halusin lukea tätä syrjäisessä mökissä, kera teosten Suomalainen piru ja Staalo. Kuunnella kenen jalanjälkiä muodostuu peltikatolle ja millaisia kavionjälkiä porstuaan - jossa ei näy ketään. Vänskä on jänskästi sekä amerikkalaisessa että japanilaisessa kauhussa. Hienosti on kotimainen folklore hallussa. Mielessä soi Musta Paraati, sanoja hieman muuttaen. 

Adlkibris:
"Kuvaus:
Kaikki alkoi, kun Lilja muutti entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi tyhjästä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat olivat lähteneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa-asti ja Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena, Liljan lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

Lilja yrittää työntää tehtävän mielestään, mutta hänen on kohdattava vastuunsa - eksyneet ovat täynnä vihaa, joka purkautuu viattomiin ja ottaa nämä valtaansa. Kun Liljan ystävä joutuu vastakkain eksyneen kanssa, päätöstä ei voi lykätä - hänen on astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista.

Saattaja on vahva kertomus kohtalon väistämättömyydestä ja vastuuseen kasvamisesta, se raottaa myös verhoa muinaisten myyttien todellisuuteen. Teoksen piinaavuus syntyy nimettömästä uhkasta, jonka kylmän hengityksen tuntee koko ajan niskassaan."

linkissä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti