sunnuntai 31. elokuuta 2014

Anna-Maila Ylimaula: Viiriäinen sarkofagilla

Kotoisa muumio...
Lukiessani Anna-Maila Ylimaulan romaania Viiriäinen sarkofagilla (WSOY 1998) pomppaan tuoliltani: yht´äkkiä kirjailija kirjoittaa Kemin vanhan kivikirkon kirkkoherraRungiuksesta, jonka muumioitunutta ruumista siellä yhä pidetään lattialankkujen alla. Aiemmin, eläessään tämä herra sanoi:
jos minun sanani on totta, en koskaan mätäne.
Rungius on vanha tuttu - muumiovalokuvieni ja -juttujen osalta, ei aivan henkilökohtaisesti. Onhan hän ollut muumiona jo muutama sata vuotta. Tuntuu hauskalta ja samalta hirveältä lukea lapsuudesta tuttuja suullisia maagisia tarinoita painetuista lähteistä ja eritoten kaunokirjallisista teoksista.
Tai mikä yksinoikeus minulla paikalliseen makaaberiin olisi? Paikalliset pelottavat tarinat ovat kiehtoneesti jääneet mieleen koska ne ovat olleet aina totta.
Mutta netistä en löydä pätkääkään kirkkoherra Rungiuksesta, sen sijaan kirkkoherrojen runkkauksesta kertoo useammat sivut. 
      Mitä tämä kertookaan meidän frappeutuneesta ajasta

Kati Kovács: Miestennielijäksi sirkukseen

Kati Kovács julkaisi riemukkaan albuminsa Miestennielijäksi sirkukseen vuonna 2003 (Arktinen banaani). Se on kokoelma sarjakuvista joista osa on kirjoitettu ja maalattu vuosina 1993-2002, osa töistä on ennen julkaistu antologioissa ja lehdissä, ja osa on ennen julkaisematonta. Nam nam. Töitään Kovács kutsuu sarjakuvanovelleiksi.
     Vuonna 1994 tehty Makkaramies tuo mieleen Reyesin mehevän Lihanleikkaajan. Niin-pä, naiset haluavat raavasta miestä. Mutta kun näissä teoksissa Miestennielijässä jaLihanleikkaajassa lihakaupan konkreettisuus tai edes sen haju ovat sankarittariamme kiihottavia tai kiinnostavia. Se on seksuaalinen kimppu jossa mies ja nainen - salaisessa suhteessa - kohtaavat toisensa tasavertaisina, niin Peter Greenaway käytti Kokki, vaimo, varas, rakastaja elokuvassaan kylmähuonetta roikkuvine mätänevine raatoineen raa´an sadismin kidutuskammiona, jonne salarakastavaiset heitettiin "jäähtymään". Päivi Alasalmen Ystävä sä naisien romaanissa puolestaan hihhuli-saarnaja haisee raa´alta jauhelihalta pikaisen rakastelun jälkeen, ja päähenkilö epäilee onko hän läpeensä paha, siis mätä.
Kovácsin sarjakuvissa rakkaus saattaa muuttua groteskiksi, ja se on hyvin tuttua - kuinka hirviöksi mies paljastuukaan.. Hän maalaa meidän alitajunnastamme ja yhteisestä muististamme pelkoja, kuinka perhoset liikkuvat vatsassa, ja vapautuneina lähtevät lentoon - mutta sitten palaavat takaisin. Kuinka joku hirvittävä, surrealistinen tai absurdi piirre miehen vartalossa, teoissa ja / tai käytöksessä saa aikaan kylmiä väreitä koska tunnistamme tuon yliampuvan symbolin. Välillä tuntuu, että Katin minäkertoja ennen pitkää törmää sellaiseen räätäliin kuin Ed Gein joka oikeassa elämässä rapakon takaisella syrjäseudulla murhaamiensa naisten nahkaa uusiokäytti mm lampunvarjostimena. Samaa mm natsit ovat tehneet juutalaisten ihosta. Geinin tapauksesta sai Bloch kimmokkeen kirjoittaa Psykon jonka Hitchcock filmasi. MuttaMiestennielijä ei jää sormi suuhun, vaan toimii. Kun hän ystävättärensä kanssa tapaa kaksi kuumaa Gustavo -nimistä argentiinalaista latin-loveria vuonna 1997 valmistuneessa tarinassa, niin seksin melskeissä toinen Gustavoista katoaakin sankarittaremme ystävättären vaginaan [koska mies on siellä "käymässä mammansa luona"] kuin Pedro Almodóvarin tulevassa elokuvassa!

Robert Bloch: Psyko, Psyko II

Gummerus 1971 3. painos. Salama minun makuuni = "maamme vanhin ja laajin jännityssarja". Suomentaja Kirsti Jaantila. Kansi Matti Louhi. Suosittelijana käsinlatoja. Robert Bloch: Psyko. Hitchcockin Psyko Rainahamsterin leffaruudussa


lauantai 30. elokuuta 2014

Mike Mignola: Hellboy.

Hornahemmon lumoissa. Pikselihumppaa ja huonoa makua. Hellboy on hauska pikselihumppa niin ikään samannimisestä Mike Mignolan sarjakuvasta tehtynä. Keitoksessa on niin ikään muutaman kerran edesmennyt Grigori Rasputin ja führerin tillaamat natsi-okkultistit, ja skenaario miellyttää ainakin Lovecraftiin hairahtuneita. Kirveellä veistetty Hellboy muistuttaa pulkkareissaan aika lailla jyrkkäpiirteistä Mustasch-orkesterin laulusolistia Ralf Gyllenhammaria[ hejssan! ] joka svengaa kuin hirvi läpi panssarilasin mm kappaleessa I hunt alone.. ja soundtrackilla olisi saanut soida myös Stiv Batorsin herkkä I´m an evil boy..
Hornahemmon lumoissa
               Pikselihumppaa ja huonoa makua

Hellboy on hauska pikselihumppa niin ikään samannimisestä Mike Mignolan sarjakuvasta tehtynä. Keitoksessa on niin ikään muutaman kerran edesmennyt Grigori Rasputin ja führerin tillaamat natsi-okkultistit, ja skenaario miellyttää ainakin Lovecraftiin hairahtuneita. Kirveellä veistetty Hellboy muistuttaa pulkkareissaan aika lailla jyrkkäpiirteistä Mustasch-orkesterin laulusolistia Ralf Gyllenhammaria[ hejssan! ] joka svengaa kuin hirvi läpi panssarilasin mm kappaleessa I hunt alone.. ja soundtrackilla olisi saanut soida myös Stiv Batorsin herkkä I´m an evil boy.. 

Hellboy on inhimillinen, kipua tunteva hyvän tahdon lähettiläs - tavallaan, vaikka hänellä sarvet onkin ja epämuodostunut tai liikaakin muodostunut... käsi.

                                    Ilmapiiri hirviöille on sopiva.

Kun 1990-luku marssitti kunnianhimoista vanhan ajan kauhua esiin nostaen myös alkuperäiset kirjailijat, jotka mainittiin jo elokuvan nimessä ettei mitenkään jäänyt epäselväksi, kenen klassikkokirjasta oli kysymys, á la Bram Stokerin DraculaMary Shelleyn Frankenstein, myös Isäntäni tri Jekyll / Mary Reilly oli kiinnostava, ihastuneen piian näkökulma tohtori Jekylliin ja varsiinkin herra Hydeen.



Mike Mignola HELLBOY ( Egmont kustannus 2004 ) oli kyllä hintansa [8,95 euroa] väärti, koska paketti sisältää peräti kolme seikkailua: Tuhon siemen, Herätä peto, Melkein kolossi. Eikä se ole typerää miekan- tai Coltin heilutusta vaan arkku menneeseen ja pimeään..

Piti ihan laskea, mitä alkuperäisuskontoja, mytologioita jne. on Mignola soppaansa yhteisestä alitajuntamme ja muistimme maustehyllyltä napannut.

Siellä on ainakin Lamia

Ø      Lamia on niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin tunteman, usein kauniin naisen hahmon ottava vampyyri jonka suosikkiuhri on nuori naimaton mies... Lamian reinkarnaatiota pelättiin myös mm aikuisille tarkoitetussa, siispä huumorittomassa,  kauhu- ja huuhaasarjassa Poltergeist Legacy; romantiikan runoilija John Keats on omistanut runonsa " (1819) Lamialle, jonka voi lukea suositeltavan tiiviiltä The Literary Gothic –sivuilta, kuin feministienkin analysoimana Feminism and Women's Studies
      -sivuilta. Minulla se löytyy ainakin pokkarista The Complete Poems John Keats.


kuin Thessalian noidat

Ø      jotka ovat Antiikin Kreikan noitia, jotka vetävät kuun alas taivaalta
=> tästä seurasi kuun pimennykset,



ja tietysti Hekate

Ø      joka on kuun, noituuden, magian ja yliluonnollisen jumalatar sekä kuoleman valtiatar.



eli vahvoja ja vastustuskykyisiä, vimmaisia naisia piisaa.
      


Tosin matkan varrelta skandinaaviset öökköset putoavat huimassa kyydissä, ja niin natsien suunnitelma RAGNA ROK eikä kuten se alun perin kirjoitetaan yhteen ja ö-kirjaimelle eliragnarök, eli meidän pohjoismaisessa alkuperäisuskonnossa tuo aikojen lopussa tapahtuva maailmanpalo, jolloin aurinko pimenee.. 

Myös historian hirmuista veriset hallitsijat kuten Vlad Dracula ja Elisabeth Bathory ovat Hellboyn seikkailuissa mukana, jos ei muuten niin viitteinä. Siinä on myös viittauksia elokuvan maailmaan, tietysti James Whalen Frankensteneihin, jotka Mignola itse kirjoittikin toimineet vaikuttajina, ja Hammer yhtiön Liskonaiseen. Yksi sarjan salaperäisistä hahmoista - humoristiselta nimeltään tohtori Sapien - muistuttaa hyvin peittävine aurinkolaseineen, syvälle vedettyine hattuineen, reilusti kaulan ympärille kiepautettuine kaulahuiveineen aivan tohtori Allenia [ samat tuntomerkit ], ja on näin ollen kaunis silinterihatunnosto Lovecraftille jonka kynästä Allen oli lähtöisin romaanissaan Charles Dexter Wardin tapaus. Hetkinen, oliko hän tohtori Allen? Pahus! En voi tarkistaa, koska.... Palautin kirjan kirjastoautoon joka kiisi jo ensi viikkoon!


Kuinka upea mielikuvitus meillä on!  Ja tuo detaljien runsaus! Onneksi meillä on aina jokujoka aina herättää vanhat legendat henkiin. Hyvä ja paha taistelevat monella tasolla. Vaikka tämän muhkean sarjakuva-albumin alkupuheessa itse Robert Bloch [ kirjoitti mm Psykon ]
kehuu maasta taivaisiin ja manalaan, on kiinnostava, tutustumisen arvoinen uusi hahmo
meille, ja tuttu myös miltei viiden tähden paisutetusta elokuvasta, joka yleensä saa vähemmän tähtiä kuten Van Helsing ja Herrasmiesliiga joidenka kanssa tämä ehdottomasti kuuluu samaan genreen - elokuvaan jossa erikoisefekteillä on pakko leikkiä jotta elävä kuva olisi sarjakuvan vimmattu, silleen graafisesti. 



Hellboy eli suomeksi vaikkapa Hornahemmo on viehkeä ilmestys, hänellä on groteskit piirteet, otsallaan on olemattomaksi sahatut sarvet, hänellä on häntä, hän on varsin kookas ja toinen kätensä on valtaisa kuin leka. Kuten Corto Maltese on myös Hellboy synkkä, hiljainen, megalomaaninen lego-hahmo. Myös Hellboyssä seikkailevat naishahmot ovat paperinukkeja suurempia kuin Maltesen matkassakin. Mm on alituisesti savuke huulillaan oleva pyromaani Liz kaunis goottilainen hahmo: hänellä on valtava krusifiksi kaulalla, ja jossain kuvassa hän näyttää
polvihousumetalliorkesterin nimeltä Sklipknot jäseneltä täysin blankkoine kasvoineen.
Nainen omistaa erityislahjakkuuden, ja niinpä kun laboratoriossa näemme ihmisenkokoisenHomonculus hahmon rotkottavan tulppa irrotettuna rintansa päältä niin Liz tietysti tökkää sormensa reikään, sähkövirta säkenöi ja Homonculus alkaa elää.

Ø      = > Homunculus –hahmo [ toisinaan kirjoitettuna Homonculus ], latinankielinen pieni mies, alkemisti nimeltä Paracelsus kehittämä, tuttu elokuvasta Frankensteinin morsian / Bride of Frankenstein, ja tietysti MaryShelleyn tekstistä. 

Ø      = > Tutustu myös sarjakuvaan Pentti OtsamoThe Fall of Homunculus, 1998 Drawn & Quarterly.
     

Muutenkin goottilaiset elementit ovat tässä sarjakuvassa sopivan jykevät.


Tosin Hellboy kiroilee. Eli sarjakuvan kieli ei ole niin stailatun asiallista ja hengittämätöntä, kuten olemme tottuneet lukemaan.
      

Mytologian hirviöt yksi kerrallaan yrittävät kiduttaa ihmisiä sukupuuttoon - mutta onneksi meillä on Hellboy! Hänen vastustajakseen nousee Rasputin joka on aika lailla Anton LaVeyn näköinen, pelottava, satanistinen heppu mustassa pitkässä kaavussaan.
     



Kirja palautuu välillä 40-luvulle, ja silloin pahojen roolissa ovat tietysti natsit. Erityisen paha heistä on nainen - tietystikin nimeltään Ilse. Erityisen paha tämä viileän vaalean naisen myyttion natsinaisilla, kuten oikeassa elämässä Eva Braun. Indiana Jonesin Viimeisen ristiretkenseikkailussa ainoa vahva ja tasavertainen miesten kanssa oleva nainen Helga Schneiderpitää sekä isästä että pojasta.... Mutta hän on paha nainen, natsien kätyri, joten hänelle ei koita happy end.


Kunnon agenttiparodioissa löytyy aina yksi blondi saksalainen kimma, johon ei kannatta rakastua /  luottaa.


Ø      vrt. Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki elokuvan Elsa Schneider.


Irvokkaammillaan tämä ilseily on kauhu-genren zombie-filmeissä.

                           Puhumattakaan Mel Brooksin mauttomista....
Hellboy ( 2004 ) ja eri toten Hellboy 2: The Golden Army ( 2008 ) esittelevät kiinnostavan ja viehättävän turkoosin kalamiehen nimeltä Abe Sapiens, joka asuu suuressa vesitankissa klassista musiikkia kuunnellen, ja kirjoja lukien. Hän on tavattoman kohtelias, sivistynyt, huomaavainen, ja uusimmassa filmissä hän rakastuu! Hellboy 2: The Golden Army on elokuvaksi turhankin rento, ja jopa lepsukka. Musiikki svengaa lounge -maisesti – kuin Hornahemmo kulkisi liukkaana playböyna punaisessa satiinitakissa imuke suullaan…. Tietenkin hän on tutussa nuuskanruskean, lepattavan pitkän nahkatakin reuhkassaan, ja mustissa nahkahousuissa, jotka sopivan paloauton punaiseen ihoonsa enemmän kuin mainiosti. Yllättävää kyllä, näemme kun Hellboy on suihkussa. Kylmää suihkuä tuo Helvetin kasvatti tarvitseekin kun tulinen tyttöystävänsä tulistuu kirjaimellisesti raivostuessaan. Elokuva on kansoitettu ”hirviöillä”, ja ”normaalit” ovat paitsiossa. Mielenkiintoista.

Abe Sapiensia näyttelee Doug Jones, joka on tuttu hirviö, tai vain toisenlainen mies:
Guillermo del Toron niin ikään erinomaisessa teoksessa Pan's Labyrinth ( El Laberinto del fauno, 2006 ) hän on tietysti viehättävä fauni, ja myös Pale Man, se kalpea silmätön olento. Mykkäklassikon v. 2005 uusintaversiossa The Cabinet of Dr. Caligari hän on tietysti Cesare.


         Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & shorter stories.
ALKUP. TEKSTI VEDEN VUOS LINKISSÄNI

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Dorian Gray Ikuisen kaunis dandy / viktoriaaninen kaksoisolennon teema

Ikuisen kaunis dandy Dorian Gray edustaa
tietenkin viktoriaanisen kaksoisolennon teemaa,
kuten Sherlock Holmeskin. Tarpeeksi rikkaalla miehellä oli varaa pitää kahta persoonallisuutta kun kävi huorissa ja / tai oopiumiluolissa. Holmesin tarinan filmatisoinnissa käytetään hyväksiprinssi ja kerjäläispoika -teemaa: [ josta Mark Twain kirjoitti samannimisen romaaninkin ] eräs mies muuntautuu aamuisin sanavalmiiksi & tuotteliaaksi kerjäläiseksi Lontoon vilkkaimmille kaduille, ja illaksi kotiin palaavaksi nuhteettomaksi herrasmieheksi - eikä kumpikaan maailma tiedä toisistaan mitään. Kun Holmes käy valepuvussa oopiumiluolassa tutkimusmatkallaan muihin surkeisiin ihmiskohtaloihin sulautuen hän tietää rajansa ja käyttää oopiumia vain sen verran, ettei oopiumin käyttämättä jättäminen herättäisi liikaa huomiota oopiumiluolassa.
                                                  

Esimerkiksi brittiläisessä minisarjassa näytetään viktoriaanisuuden nurjaa puolta:
huijari Augustus Melmotte [ joka kuulostaa milteipä samalta kuin kauhuromanttinen romaani Melmoth the Wanderer, Augustusta näytteli David Suchet joka on tutuin Hercule Poirot ] mini tv-sarjassa The Way We Live Now ( 2001).

Tämä näkyi rikkaan kuspään vaatetuksesta; rikas moraaliton tyhjätasku peluri kaunis poika pukeutui köyhäksi jotta sai rauhassa rellestää köyhän sinisilmäisen palvelijattaren kanssa alemman kansanluokan huvituksissa. Sarja opetti: älä luota keneenkään. Kaikkein vähiten niihin jotka sanovat luota minuun, ja lupaavat toteuttaa unelmasi. Ruotsissa sarja meni jotakuinkin nimellä Huijari ja hänen tyttärensä, suomalainen nimi oli körttiläisempi. Siis siksi en sitä muista.

Dorian.
Onhan sankarin nimikin onomatopoeettisesti luovasti luovien käännettynä: oviaukko hämärään ja samalla maskuliinisen, kookkaan, sileän pylvään nimitys.
Ø [ => kreikkalainen heimo nimeltä doorilaiset "tuhosivat korkeatasoisen mykeneläisen kulttuurin". CD-Fakta 2005, WSOY ]

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ira Levin: Rosemaryn painajainen

Kannen päällä oleva hopeinen riipus, tuo tannisjuuren kantoastia, ei liity ollenkaan tähän opukseen ;) Luin tämän taas kerran, kuten kesällä keinussa kerran, ja joka kesä, nyt oli aikaa lukea kun kesä oli vähäluminen eli kevyttoppatakit päällä olimme ennen kuin helvetin helteet tulivat ja sulivat... ja elokuva tuli taas ruotsin tv:stä joka lähetti klassista kauhua joka tiistai. Vai mikäköhän pv olikaan. Nyt seurasin, miten keltainen väri esiintyy kirjassa, onko se kaiken uuden symboli, oi niin keväinen? Lapsinaisen väri nenästä vedettävän? Vai petollisuuden? Ira Levin: Rosemaryn painajainen. Minulla on myös tekijän Rosemaryn poika -romaani. Miksi tehdä jatko-osia nykyaikana? Kirjailijalle tekee ihan hyvää saada maksua työstään ;) Jatko-osan tekeminen nykyaikana, nykyaikaan sijoittuvana antaa mahdollisuudet monenkertaiselle satiirille / ironialle. Viimeksi Roman Polanski: Rosemary´s Baby elokuvaa lainattiin This is the end -maailmanlopun komediassa jossa ihminen sanoi myös, että tämä ei ole unta, tämä tapahtuu todella ;)

Jerzy Kosinski: Mukana kuvassa

Halpa. Halvempi. Kirjatori. 1€! Jerzy Kosinski: Mukana kuvassa, Tervetuloa Mr Chance! Tämä euron - vai liekö markan - pokkari on ollut monessa mukana, elokuva tuli taas kerran ruotsin tv:stä

Vanhentuneet matkaoppaat: Berliini ennen






Pussy Riot


Hanna-Riikka Kuisma: Elinkautinen. Novelleja

Olen tänäkin kesänä lukenut Haurua, Aroa, Kettua, Kuismaa, Alasalmea jne, ja kenties itseäni ja tuntuu, että
jos avaruuden valloittajat perehtyvät heidän luomaansa suomi-kuvaan, niin painaisivat kaasua. Mikä ei olisi paha asia. Jotain tummaa mosaiikkia tästä syntyy, joka kertoo tästä ajasta. Hanna-Riikka Kuisma: Elinkautinen. Novelleja

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari. Olen tänäkin kesänä lukenut Haurua, Aroa, Kettua, Kuismaa, Alasalmea jne, ja kenties itseäni ja tuntuu, että jos avaruuden valloittajat perehtyvät heidän luomaansa suomi-kuvaan, niin painaisivat kaasua. Mikä ei olisi paha asia. Jotain tummaa mosaiikkia tästä syntyy, joka kertoo tästä ajasta. Haurun kirjan näin elokuvana, osin

Tuuve Aro: Karmiina

Tuuve Aro: Karmiina

Roald Dahl: Taikasormi

Roald Dahl: Taikasormi

lauantai 16. elokuuta 2014

Goottilainen sarjakuva: Emily Strange ja Damned


 
"Joko se on John Cagen 4′33″ tai sitten patterit on loppu. " sanoo Captain Sensible Emily Strangen sarjakuvassa. Nerokasta.

Onpa mukava sarjis, minulla on myös Emily Strange laukku, maksoi 2€. Tämä sarjis oli ilmainen, kirjastosta poisto! Katsoin juur Batman foever, jossa soi Damnedin Smash it up! coverina...  Ja kyllähän siinä Gotham cityä pantiin tuhannen p--- pärheeksi ;)Tässä sarjakuva-albumissa tekijä kutsui mukaan Damnedin, jonka heebot saivat kirjoittaa vuorosanansa, ja ihan Daliahan se, eli Captain Sensibleä ;) Mutta niinhän kaikki hyvät tyypit on ihan hei hei ;) Emily Strange krääsä on mielestäni ihan jees, ja hahmo mainio. Goottilainen sarjakuva: Emily Strange ja Damned.

Emily the Strange viralliset siivut  Emily the Strange wikipedia

John Cage viralliset sivut
John Cage: 4`33`` suomenkielisessä wikissä        in english wikipedia
John Cage suomenkielisessä wikissä
Nyt näin, että John Cage: 4`33`` saa appina! Buah hah! Hienoa!  4'33" App for iPhone™


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Rob Zombie: Salemin kirous

Rob Zombie: Lords of Salem. Aloin lukea tätä kiehtovaa kirjaa halloweenin aikaan - vaikka Udo Kier ei enää tykkääkään Zombiesta, kun tämä leikkasi Kierin roolin pois samannimisestä elokuvasta. 

Mainioin kohta, tähän mennessä, on kun radiohaastateltavaksi ovat tulleet bläkkis-muusikot - tietenkin Norjasta. Heillä on uutta matskua mukanaan - tietenkin visuaalisestikin tärkeällä genrellä - DVD:n muodossa. Mutta mitä, kuvaruudulla näkyy vain pimeyttä? Ja mitään ääntä ei ole. Haastattelija kysyykin:  "Nauhoititte pimeyttä ja hiljaisuutta John Cagen tyyliin. "
- John Cajun? kysyvät pojat.

Mielestäni John Cagen teosta 4`33`` pitäisi soittaa luuppina joka ostoskeskuksessa, jokaisen kanssamatkustan pitäisi valita se soittoääneksi, ja sitä soisin naapureideni kuuntelevan - ilman kuulokkeita. Tämän kirjan lainaisin kirjastosta marraskuussa 2013 tahi joskus ja luin heti.

Rob Zombie: Lords of Salem kirja likessä

John Cage viralliset sivut
John Cage: 4`33`` suomenkielisessä wikissä        in english wikipedia
John Cage suomenkielisessä wikissä

Nyt näin, että John Cage: 4`33`` saa appina! Buah hah! Hienoa!  4'33" App for iPhone™
Emily Strangen sarjiksessa Captain Sensibile sanoo: "Joko se on John Cagen 4′33″ tai sitten patterit on loppu. "
Ha haa!

Rob Zombie viralliset sivut


Einstürzende Neunbauten julistaa tuoreena sivuillaan: Silence is Sexy.
Myös kirjan logo on mainio. Ajattelin sen olevan lähellä Einstürzende Neunbauten   logoa:
Ja eipäs ollakaan, Zombie on kirjoittanut romaanihenkilönsä suulla sivulleen, että Blixa Bargeld pitäisi siitä.






 Haa haa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Hyvää synttäriä Tove Jansson 100 v 9.8.2014!

lauvantaina 9.8.2014: Hyvää merellistä synttäriä Tove Jansson 100 v! Arkistopikseleiden paluu: Mörkö!!


Katsooko sieltä peräti Näkki? Olen sitä sukupolvea ja sieltä kotoisin, että lapsena meitä peloteltiin veteen menemästä. Että siellä on Näkki.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kesäkuussa luin 13 kirjaa, vähintään

Vietin myös juhannusta - mutta en Vaarallista juhannusta;) Kesäkuussa luin 13 kirjaa, vähintään:
Kävin myös yksillä kirjailijapäivillä Väinö Katajan,
Heinäkuussa luin 13 kirjaa, vähintään:
Kävin myös yksillä kirjailijapäivillä Väinö Katajan, 
Heinäkuussa luin 13 kirjaa, vähintään:

'
Vanhin lukemani painos oli ensipainos, Kataja: Noidan kirot (romaani) 1927