tiistai 30. syyskuuta 2014

Sensuroitu Kalevala. Sensuroituja runoja

Sensuroitu Kalevala,  Sensuroituja runoja lue lisää YLE

Professori Peter von Bagh: Raoul Palmgren ja keskustelukulttuuri


Työvänarkiston kirjakahvilan nauhoitteet sivu 2:  Professori Peter von Bagh: Raoul Palmgren ja keskustelukulttuuri,

vanhempia klippejä osa 3/3 Professori Peter von Bagh: Raoul Palmgren ja keskustelukulttuuri, kuuntele lisää


- Professori Peter von Bagh: Raoul Palmgren ja keskustelukulttuuri, sekä muutama sananen Jörn Donnerilta

– FM Nina Palmgren - Isäni Raoul Palmgren; Raoul Palmgrenin tekstejä
– Ulkoministeri Erkki Tuomioja: Raoul Palmgren ja suomalainen vasemmisto
– Koiton laulu esiintyy
– Lisää keskustelua
– Seminaarin päätössanat
 

Upea Helena Bonham Carter on kolea Enid Blyton. Viisikko

Upea Helena Bonham Carter on kolea Enid Blyton. Enid Blyton elokuva Enid, 2009 IMdb, pääosassa . Jaa jaa, taasko hieno taiteilija on huono äiti.   Enid Blyton IMdb

Mitä minä muistan Viisikosta. Istumme ladon katolla katsoen kauas kauas metsään, yli peltojen, ja eväitä syöden. Selkä kohti siviilisaatiota ja asfalttia. Mahdollista aikuisuuta ja teiniaikaa.

Sittemmin, miksi Viisikosta sen tytön pitää aina tiskata ja muuta tylsää.

Mutta Viisikolla on kova vaikutus: We are the famous five... mm tähän kotomaiseén kirjaan:
Pekka Hiltunen: Sysipimeä



Viisikko-viittaukseni:

 Iain Banks: Ampiaistehdas (1984) on eräs 1980-luvun lempikirjoistani.  No nyt löysinkin kirjan en viidakosta vaan hyllystäni. Mystistä. Luin, luen uudelleen. Kylläpä ollaan Viisikko-tunnelmissa, mutta häiriintyneissä sellaisissa.


# Film noirissa tupakointi oli yhtä asiaan kuuluvaa ja kiistämätöntä kuin evästen syönti Viisikko-kirjoissa. "

Kyllä ovat ajat muuttuneet sitten Viisikko nimisen ryhmän puhtoisten seikkailujen, joissa pukeuduttiin konservatiivisesti, ja aina syötiin meheviä eväitä pakattuina voipaperiin.


Ympäri käydään - gootiksi tullaan.

Onko valtavirta kosiskelemassa gootti-skeneä? Tehdäänkö yhä nuoremmista kuluttajista pintaliitogootteja? Vai otetaanko tämä makoisa helmi vastaan mielellään?

Sarja Kauhulan koulu pyörii useassa maassa, joten sen voi bongata sopivasti kun herää. Katson sitä juuri nyt Ruotsin televisiosta.

Kyllä ovat ajat muuttuneet sitten Viisikko nimisen ryhmän puhtoisten seikkailujen, joissa pukeuduttiin konservatiivisesti, ja aina syötiin meheviä eväitä pakattuina voipaperiin.

Harry Potter kaihoilee vanhaan sisäoppilaitosaikaan ennen pleikkareita, moni kerroksellista roskaruokaa, hiphop -lokapöksyjä, huonoja ryhtejä, ja mato-pelejä, mutta Kauhulan koulussa eteemme marssitetaan lapsukaisia jotka eivät ole pukeutuneena Halloween -juhliin kauhu-genren naamiaisasuihin, vaan ovat omia itsejänsä, eli mm. muumioita, ja joku heistä saalistaa kärpäsiä pitkällä kielellään kuin kameleontti.

 

Aikamatka sisäoppilaitokseen (tietystikin brittituotantoa: Channel 4) tosi-tv -sarjassa

" Teini-ikäiset nykybritit opiskelevat ja elävät kuukauden ajan 50-luvun sisäoppilaitoksessa. Miten nuoret selviytyvät tiukan kurin koulussa? " kuten TV 1:n nettisivuilla kerrotaan.


  • Sarjaa kutsutaan ruotsiksi nimellä Tidsresa till internatet, mikä kuulostaa hauskalta, miltei netiltä.


Sen sijaan sarjan alkuperäinen nimi (That’ll Teach Them) kertoo paljon, eli

Siitäpä oppivat, sikiöt!


Nykyajan kakaralle ei välttämättä ole herkkua palautua 50-luvun kuriin, gootti ei voisi ikimaissakaan pukeutua persoonattomaan koulupukuun


  • ( ellei hän ole gootti-genren edustaja, joka pukeutuu eurooppalaiseen fasistiseen ja arveluttavaan koulupukuun omasta vapaasta tahdostaan anarkian feministisenä eleenä, jossa ilmoittaa seksuaalisuutensa kuuluvan vain hänelle itselleen, tai japanilainen Harajuku eli 2006 vuonna hyvin suosittu, ja jopa Markus Kajon sarjassaan Laskevan auringon Kajo esittelemä persoonallisuuden suuntaus, jossa alakulttuurin nuoret menevät kylille istumaan pukeutuneena persoonallisesti, räikeämmin kuin värikkäät nuket, hiukset mustina, valkoisina, pinkkeinä, pukeutuneena tolppakenkiin ja tyllihameisiin, hurjaan meikkiin, älyttömiin keltaisiin irtoripsiin - minusta he ovat nykyajan dandyjä ja flanöörejä;


eikä tiedetä kumpi oli ensin anime -hahmot vai goottilaisuus - kumpienkin vaikutus näkyy. Jopa kotimaiset Kulttuuriuutiset näyttivät klippiä tuoreimmilta Leipzigin goottifestivaaleilta, jossa esiteltiin pikaisesti yksi japanilainen goottibändi, jolla oli selkeät anime -releet.

Tähän voi liittyä myös fanaattinen ja hyväntuulinen roolipukeutuminen cosplay jossa pukeudutaan tietyksi sarjakuvahahmoksi. Mutta cosplayn erottaa goottiudesta sen, että gootti on aina sisimmästä ulkoisempaan lateksikerrokseen 100% gootti, kun cosplayssä pukeudutaan vaivalloisesti tiettyyn hahmoon, otetaan komeita kuvia ja pidetään toisien cospleijaajien kanssa hauskaa, jonka jälkeen palataan omaan itseen.

suljettuun tilaan jossa lapsi ei saa kitistä eikä raivota, ei jättää syömättä eikä noudattamatta aikatauluja. Kyllä Siperia eli kylmät suihkut opettavat

maanantai 29. syyskuuta 2014

maanantai 22. syyskuuta 2014

Mikko Jeskanen: Perkele. Myytillisiä tarinoita

Sarja. Kuvia. Ikkunaan. Mikko Jeskanen: Perkele. Myytillisiä tarinoita. Taustalla Peter von Bagh. Siellä missä tapahtuu on Jemina Staalo ja tallentava kamera ;) Voi kun joku maksaisi näiden blogien teoista ja valokuvien ottamisesta palkkaa.

Jeskanen Kirjasampo.fi
Kirjailija Jeskasen kotisivu       thedarkestpitsofhell.com

maanantai 15. syyskuuta 2014

Katja Kettu: Kätilö. Annikki Kariniemi: Veren kuva, veren ikävä

vasta nyt kesälä luin tämän, koska aiemmin siihen ei ollut varaa. Uskotteko, että kirjailijalla ei ole
varaa maksaa varausmaksua suositusta kirjasta. Puhumattakaan uuden kirjan ostamisesta! Paradoksaalisat - kun kirjan kaari ati ikä on jonkun kapitalistin mielestä lyhyt, niin sitten siihen on kirjaijalla varaa.

Kyllä pohjoisen nykypäivä on synkkä vastenmielisine kaivoskaavoituksineen - eihän me perkele eletä Pellossa eikä Kongossa! Uusi paskalaki jätevesilaki vielä. Mutta kyllä vastenmielistä oli ennen. Varsinkin naisella. Ja pohjoisessa. Monessa kohtaa kylmää - varsinainen " JOY DIVISION".

Muutama vuos sitte en voinut sietää isäinpäivän ja joulun aikaan pelkästään miehille markkinoituja sotakirjoja - luonnollisestikin miesten tekemiä. Ei se voi pelkästään olla natsien historiaa historian kirjat. Ja miksi vain sodista? Kun oikeasti kotomaisissa sodissa olleet näkivät vieläkin painajaisia sodista, ja tottakai ihminen ei ollut kuten ennen. Mutta sitten naiset alkoivat kirjoittaa meillä sodasta. Laajemmin. Olen nyt perehtynyt mm dokuihin, joissa suomalainen nainen lähti jos ei nyt natsin niin saksalaisen kanssa kuitenkin.


Annikki ja sota
Annikki Kariniemi on vaikuttanut paljon mm sodasta kirjoittaviin naisiin, joka tuntui olevan uusi suuntaus kotimaisessa kaunokirjallisuudessa. Sodasta kirjoittavat naiset: Raija Oranen, Inka Nousiainen, Sirpa Kähkönen, Stina Katchadourian, ja tietopuolella mm Heidi Ruotsalainen, ja Tuulikki Pekkalainen: Susinartut ja pikku immet: sisällissodan tuntemattomat naiset, vuodelta 2011. Inhoan sanaa kaunokirjallisuus – se on niin kaukana kirjallisuudesta. Annikki Kariniemen Veren ikävä teokselle on selkeä jatkumo Katja Ketun Kätilö. Kauniin, ja kauhistuttavan kirjeen muodossa.

Kuinka vastenmielinen ajanjakso sota on, ja mitä se merkitsee naiselle. Ei ole olemassa vain miesten sotaa. Sodassa, rakkaudessa ja kirjallisuudessa on kaikki sallittua? Julmuudella ei ole rajaa. Mitään turvaa ei ole. Sota ei ole vain miesten kirjoittamaa sotaleikkiä, murreletkauksia tai tyyppien esittelyä. Mikä on sankaruus? Ketkä oikeasti tekivät merkittävää työtä, ruokaa ja uudelleenrakentamista, pitivät pula-aikoina arkea pystyssä – muuta kuin tykinruokana.
Elokuvien ja dokumenttien puolella kiinnostavinta oli dokumentin rehellisyys, ja kuinka naiset uskalsivat lähteä siihen mukaan, mutta toisaalta – nämä naistethan uskalsivat lähteä saksalaistenkin mukaan; Virpi Suutarin dokumentti Auf Wiedersehen Finnland (2010) esitellään Wikipedian mukaan: ” Filmi käsittelee Suomessa paljolti vaiettua asiaa: saksalaisten sotilaiden mukaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa lähteneiden suomalaisnaisten kohtaloa. ”  Teoksessa Pojat esitellään huono äiti joka lyöttäytyy Fritz-kollin mukaan, ja saa Loirinkin heittäytymään raiteille, polvet naarmuilla. 

Annikki Kariniemen sotaromaani, rakkausromaani Veren ikävä ilmestyi vuonna 1977, mikä on merkittävä vuosi punk-liikkeelle, uudelle aallolle, rauhantyölle ja vihreän liikkeen synnylle. Samaisena vuonna Vesku Loiri mainosti Fasu-suklaata. Elokuvateattereissa pyöri Tähtien sota, Manaaja 2 ja Jäniksen vuosi. Mentiin lähelle, metsään, syvälle sisälle kirjan riveihin, maaseudun, luonnon murrokseen, vedenjakajaan, ja kauas sfääreihin, ja sisälle primitiivisiin pelkoihin. Reaaliajassa olemme ohittaneet Vietnamin sodan. Kariniemen kirjassa olemme Lapin sodassa, vuodessa 1944.

Kariniemi kirjoittaa kierosti, ja kiinnostavasti, kuinka hilleri on julmin pikkuelikoista, pikkupedoista – hilleri rinnastuu tietenkin hitleriin. Päähenkilö Marja rakastuu Josefiin, joka ei ole natsi, vaan juutalainen, niin ikään marginaalissa. Mutta silti saksalainen. Saku. Sakemanni. Marja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, hiirulaiseksi, seinäruusuksi, mutta Joosef huomaa hänet. Sitten raskaana olevaa Marjaa hyljeksitään – hän ei ole kelvannut muille kuin sakuille. Oi Josef Joosef, palannut et koskaan… Mitä hänelle käy? Sitten suomalaiset kuulevat keskitysleireistä. Marja ja Joosef niminä luovat irvokkaan uskonnollisen kuvan, kuten hihhulointi aina. Miksi Kariniemi valitsi nimet ja latasi niihin omat myytit?    

Veren ikävä nimenä kertoo monta asiaa sota-ajan naisista – suru, kaipuu, pelko, himo, rakkaus, toivo, epätoivo, menetys. Kauneinta kirjassa ovat kukkien tuoksu, aistivimmainen, pakanallinen ja intohimoinen suhde mieheen, ja luontoon, kuten lauseessa ”Hänen verensä jo minussa…” Aistillisuutta ylistää – nainen yksinäisenä. Marjan mielestä heidän suhteensa on täysin luonnollinen, ollaan taivasalla, Käpy selän alla, Aamuyössä aistein avoimin.. Veren ikävä on monitasoinen nimi, se on intohimoisen yksin jätetyn naisen väkevää ikävää, myös kuinka ikävä asia sota on, ja verinen, ja kuinka tytöstä tulee nainen verisen riitin kautta. Myös syntymään liittyy veri, ja veren perintö. 

Kirjasampo.fi – erinomaisen kirjallisuuden verkkosivuston linkistä aukeaa aikalaiskritiikki – joka on aikasen julmaa. Osin aiheetonta. Mielestäni Marjan valinnat kertovat epätoivosta… Mutta. Lukekaa itse.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Neil Gaimanin haastattelu / Babel: SVT

Kyllä ne ruotsalaiset ja norjalaiset osaavat tehdä kirjallisuusohjelmia! ​ Jessika Gedin haastattelee itsekin goottilaisena tukka kuin ex libriksestä, se on puu, se on kirjoja... ja fantasian mestari Neil Gaiman - olkaapa hyvä: Babel: SVT
Neil Gaiman interview in Babel: SVT

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kirjallisuus Simpsoneissa: Lisa haluaa nimensä kirjan kanteen...

Peikot ja vampyrit. Suuri kirjakeikka jakso. Just nyt. Makein heitto: Twilight kertoi alun perin Golemista.
Buah hah. Eikä pystytukkaisesta vampyyristä. Vieraana Neil Gaiman!
Kirjallisuus Simpsoneissa: Lisa haluaa nimensä kirjan kanteen... Suuri kirjakeikka (The Book Job)

Simpsonit 23. kausi! suomenkiel. wikissä