perjantai 10. huhtikuuta 2015

Guillou: Keikari. Dandy

Onko tämä steampunkkia vai dieseliä? Ei. Kone- ja gayromantiikkaa ja dandyismiä huippukaudeltaan. Kaks eri lähtökohdista ponnistavaa / vastaan hangoittelevaa nuorta miestä aloittaa koneopin tullakseen insinööreiksi jotka muuttavat tulevaisuuden, jolloin höyryveturit eivät enää nokea keikareiden koreita asuja. Automobiileja! Oscar Wildeä! Skandalöösiä!
   Homojen miesten oikeudet tapetilla - naisten oikeudet ei tietenkään, eikä valinnanmahdollisuudet lähteä ulkomaillekaan opiskelemaan. Sivutaan naisten äänioikeutta. Viktoriaaniset kulissit kestävät.
    On oikein ihanaa ostaa kirja, jossa on kirjailijan puumerkki, maaginen nimikirjoitus.... Siihen ei mikään hölynpöly eekirja pystykkään!
    No nyt sain luettua, aikoja sitten. Sisarteoksia/aikalaisia: suffragetit, Dorian Grayn muotokuva, Teleny, Virginia Woolf, Bloomsbery ryhmä, Titanic, Kahden kerroksen väkeä, Downton Abbey.
    Kärkeimpänä teemanaan taiteen huumaavaa, nostava, edistävä, kasvattava, luova jne positiivinen ja kestävä vaikutus, miten fasistit, konservatiivit haluavat aina tuhota uuden, modernin taiteen, milloin polttaa kirjoja, milloin tauluja jotka ovat rappiotaidetta!




Kirjoitin Nick Caven oksennuspusseista - ja youtube alkoi ehdottaa

Niitä olisi kiva lukea; mukavaa, kirjallisuus pysyy, kirjallisuus muuttuu. Ihmisellä on asunto jossa on kirjahylly. Tämä on yksi onnellisuuden määritelmä. Kirjahyllyjen pituus - siis kun kirja kavereineen seisoo hyllyllä, siitä muodostuu 12 metrin jono. Yhdessä asunnossa. Taakse menee harvemmin luetut, eteen ne useimmin kädessä käyvät, silmälle näkyvät, uusimmat, joita toivoo ehtivänsä renessanssi-ihmisenä lukea

Oikein hyvää agricolan päivää - myöhässä

ja aina väärin suomen kieltä käyttäen. Apropoo, on oikein mukava tämä tekstitv:n Fraasirikos -osio!